De Goey, Hollanti 1918. R. rugosa 'Rubra' x 'Mme Norbert Levavasseur' (R. Polyantha-ryhmä).
Pitkään kukkivat neilikkaruusut tunnetaan Suomessa hyvin ja niitä istutetaan niin puutarhoihin kuin julkisten rakennusten pihoihin ja puistoihin. Neilikkaruusujen versot paleltuvat vähälumisina pakkastalvina Etelä-Suomessakin, mutta pensaat ovat silti selvästi kestävämpiä kuin ryhmäruusut. Versot voi leikata joka kevät kukinnan kärsimättä, sillä nuput kehittyvät saman vuoden versoihin. Neilikkaruusut vartetaan perusrunkoihin. Pensas on noin 1-1,5 m korkea, kapea-, jäykkä- ja pystyhaarainen. Runsaspiikkiset versot ja kiiltävät, pienehköt lehdet kertovat sukulaisuudesta kurtturuusuun. Useita kuukausia kestävä kukinta on yhtä runsasta kuin ryhmäruusuilla: ensimmäiset kukat avautuvat kesäkuun lopussa, viimeiset myöhään syksyllä. Isoissa tertuissa sijaitsevat pienet kerrannaiskukat ovat ainutlaatuisia ruusujen joukossa: ne muistuttavat neilikkaa, mutta tuoksuvat miedosti ruusulle. Kiulukoita ei kehity. Aurinkoinen tai puolivarjoinen, lämmin kasvupaikka. Vaatimaton maan suhteen ja sietää kuivuutta, mutta viihtyy parhaiten ravinteikkaassa ja kalkitussa maassa. Menestyy Keski-Suomessa saakka vyöhykkeillä I-III(IV). Istutus noin metrin välein. Varhain keväällä poistetaan vanhoja ja kuivuneita oksia sekä osa juurivesoista; jäljelle jäävien oksien lyhentäminen edistää kukintaa.
Neilikkaruusuissa tapahtuu helposti silmumutaatioita, ja niinpä esimerkiksi purppuranpunakukkaisessa 'F.J. Grootendorst'-pensaassa näkee toisinaan vaaleanpunakukkaisen haaran. 'F.J. Grootendorstin' jälkeen markkinoille tulleet neilikkaruusut ovatkin sen mutaatioita, eivät uusien risteytysten tulosta.
'Pink Grootendorst' (Grootendorst, Hollanti 1923) on 'F.J. Grootendorstin' heleän vaaleanpunakukkainen silmumutaatio.
'White Grootendorst' (Eddy, USA 1962) on puolestaan 'Pink Grootendorstin' valkokukkainen mutaatio.