Puistolehmukset ovat metsä- ja isolehtilehmuksen risteymiä. Puistolehmuksesta on olemassa useita lajikkeita, joiden tunnistaminen on vaikeaa. Helsingin kaupungin lehmustutkimuksessa todettiin puistolehmusten olevan kahta päätyyppiä: riippuvaoksaisia ja pystyoksaisia.
Runko on tavallisesti hyvin muhkurainen. Puut vesovat paitsi runkomuhkuroista myös tyveltä. Puistolehmuksen verso on tavallisesti karvaton, mutta verson yläpinnalla voi olla muutamia karvoja.
Suuri, pitkäikäinen (keskim. 250 vuotta) ja leveälatvainen jalopuu. Kiiltävä lehdistö suojaa tuulelta, pölyltä ja auringon paahteelta. Vihreänkeltaiset, tuoksuvat kukat heinäkuussa.
Viihtyy tuoreessa, ravinteikkaassa maassa vyöhykkeillä I-IV(V); kuivuudesta kärsivää puuta vaivaavat kirvat.
Istutus 6-10 metrin välein syvään, kalkittuun multamaahan.
Sietää leikkausta, rungosta kasvavat vesat poistetaan.
Riippuvaoksainen muoto:
- riippuvaoksaiset keskenään hyvin samanlaisia
- leveä
- mesikasteongelma lievempi kuin pystykasvuisissa
- oksien lisäksi myös kukat riippuvia
- kukkia keskim. 7 kpl/kukinto, enimmillään yli 10 kpl
Pystyoksainen muoto:
- pystyoksaiset puistolehmukset ovat keskenään melko erilaisia
- melko kapea, säännöllinen kasvutapa; sopii kujanteisiin
- mesikastetta esiintyy eniten tällä muodolla
- latvus säännöllisen kartiomainen ja kasvutapa säilyy, vaikka puuta leikataan
- runko vähemmän muhkurainen ja niukemmin tyvivesoja kuin riippaoksaisella muodolla
- yläviistossa kukinnossa on tavallisesti 5-7 kukkaa