Metsävaahtera on jo paikoin luonnonvarainen Etelä-Suomessa. Se soveltuu hyvin puistojen ja isojen pihojen puuksi, jonka leveä ja isolehtinen latvus varjostaa ja suojaa melulta tehokkaasti. Käyttöä katupuuna rajoittavat arkuus tiesuolalle sekä nuorten vaahteroiden herkästi vioittuva ja lahoava runko.
Metsävaahtera on puolivarjopuu, mutta varttuneet noin 40-vuotiaat puut tarvitsevat kohtalaisen paljon valoa. Laji on vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta taimia ei kannata istuttaa niukkaravinteiseen eikä märkään maahan. Vaahtera menestyy parhaiten tuoreilla, läpäisevillä ja runsasravinteisilla mailla. Nopeakasvuinen metsävaahtera tulee noin 15 m korkeaksi avoimella kasvupaikalla; metsässä puusta tulee kapeampi ja 20 m korkea. Suomen pisimmät yksilöt ovat noin 25 m korkeita. Vaahtera kasvaa erityisen nopeasti 40 vuoden ikään asti ja siitä tulee melko pitkäikäinen (100-150 vuotta), maksimi-ikä on 400-500 vuotta. Puu haarautuu usein melko alhaalta ja tulee leveäksi sekä latvukseltaan leveän puolipallomaiseksi. Nuorena runko on ruskeanharmaa ja sileä, vanhempana tummanharmaa ja kapeauurteinen. Vaahteralla on epäsäännöllinen paalujuuri, joka haarautuu usein jo lähellä puun tyveä useaksi sivujuureksi. Pinnanmyötäisiä vaakajuuria on vähän. Juuristolla on heikko juurienergia.
Isot, 3-5-halkoiset lehdet puhkeavat toukokuussa kukinnan alettua. Ruska-asusta tulee heleän keltainen tai oranssinpunainen sateisenakin syksynä.
Hunajalle tuoksuvat vihertävän keltaiset kukinnot houkuttelevat keväällä runsaasti kimalaisia ja muita hyönteisiä. Emit kasvavat pian terälehtien varistua siivellisiksi lohkohedelmiksi, jotka jäävät kuivuneina kiinni oksiin pitkälle talveen.
Metsävaahtera menestyy vyöhykkeillä I-IV(V) Keski-Suomen korkeudella.
Istutus 5-8 metrin välein. 
Jos leikkausta tarvitaan, se tehdään heinä-elokuussa keväisen mahlavuodon takia. Lähinnä joudutaan poistamaan liian jyrkissä oksakulmissa kasvavia oksia.
Metsävaahtera on nuorena arka keväthalloille, minkä takia puusta tulee usein monilatvainen. Laji kestää tuulta ja ilmansaasteita kohtalaisen hyvin ja jopa melko hyvin  SO²:a. Puulla ei esiinny vakavia kasvintuhoojia. Lehtiä rumentava vaahteranhärmä (Uncinula aceris) on yleinen nuorilla puilla. Tervatäplätauti (Rhytisma acerinum) on myös yleinen, mutta sekään ei haittaa kasvua. Taimi suojattava jäniksiltä ja hirviltä, lisäksi myyrät voivat vaurioittaa taimia.