Maanmyötäisesti kasvava, pitkäversoinen pensas hankaliinkin paikkoihin: rinteeseen, kivikkoryhmään, muurin päälle.
Lamoherukka oli nimetty alunperin pikkuherukaksi, sillä lamoherukka-nimi oli annettu Ribes procumbens -lajille. Sitä ei kuitenkaan ole koskaan viljelty, joten lamoherukka-nimi päätettiin antaa Ribes glandulosum -lajille ensisijaiseksi nimeksi.
Lamoherukka osoittautui MTT:n peittopensastutkimuksessa suositeltavaksi lajiksi. Se on hyvin talvenkestävä, terve ja leviää tehokkaasti pitkien versojen ja nopean kasvun ansiosta. Ensimmäisenä havaintovuonna astiataimiruudut olivat levittäytyneisyydeltään noin 100 % sekä valossa että varjossa. Kevyttaimien vastaavat arvot olivat 30-40 %, eikä istutustiheys juuri vaikuttanut.
Taimet voidaan istuttaa katteisiin, vaikka maata myöten suikertavat versot juurtuvat melko hyvin maahan. Pisimmät versot ovat 150 cm pitkiä. Niihin kasvaa seuraavana vuonna pystyt tai kohenevat haarat.
Lehdet puhkeavat jopa huhtikuun lopussa Etelä-Suomessa. Toisaalta lamoherukka tuleentuu hyvin varhain, usein elokuun lopussa. Syysväri on valoisalla paikalla viinin- tai oranssinpunainen ja näyttävä myös sateisena syksynä.
Kukinta alkaa pian lehtien puhkeamisen jälkeen, kevään säistä riippuen toukokuun alussa tai puolivälissä. Kukinta kestää 2-3 viikkoa. Punertavia kukkaterttuja kehittyy avoimella paikalla runsaasti. Marjat kypsyvät punaisiksi keskikesällä, mutta eivät säily pensaassa kauan.
Aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka. Tuore-kosteahko, tavallinen puutarhamaa.
Menestyy lähes koko Suomen alueella vyöhykkeillä I-VI(VII). Istutus noin metrin välein.
Lajilla ei ole erityistä leikkaustarvetta. Tarvittaessa poistetaan iäkkään pensaan vanhimpia versoja varhain keväällä.