Monenlaisilla paikoilla viihtyvän taikinamarjan koristearvo perustuu tiheään, terveeseen ja varhain vihertävään lehdistöön. Taikinamarja soveltuu puiden aluskasvillisuudeksi, leikattaviin aitoihin ja pensasryhmiin. Se kestää voimakasta leikkausta, mutta pensaasta tulee tiheä leikkaamatta. Taikinamarja kestää hyvin lumen painoa ja tuulta sekä melko hyvin suolaa. Ilmansaasteiden kestävyys on hyvä etenkin F-yhdisteitä vastaan.
1,5 metriä korkeat haarat ovat pystyt-siirottavat, vaaleanharmaat tai -ruskeat. Tyvivesoja  muodostuu kohtalaisesti. Melko syvä, leveä ja tiheä juuristo sitoo hyvin maata.
Vaatimattomat, keltavihreät kukat touko-kesäkuussa houkuttelevat perhosia ja muita medenimijöitä. Kypsät punaiset marjat ovat koristeelliset. Niitä voi syödä, mutta ne ovat melko mauttomat  ja kuivantuntuiset.
Viihtyy sekä auringossa että varjossa, sekä kuivassa että kosteassa maassa, myös savessa. Meillä luonnonvaraiset kannat kestävät talvet lähes kaikkialla Suomessa vyöhykkeillä I-VII. Kestävin lienee ns. Kittilän kanta. Sen sijaan ulkomaiset kannat kuten esim. marjomaton 'Schmidt'-lajike menestyvät vain Etelä-Suomessa, vyöhykkeillä III-IV saakka.
Istutus 50-100, leikattavassa aidassa 25 sentin välein.
Pensasta leikataan säännöllisesti, sillä lyhytikäisenä se risuuntuu nopeasti. Taikinamarja kestää alasleikkauksen. Se kasvaa nopeasti. Muotoonleikattava aita leikataan kerran lepoaikana sekä pari kertaa kesässä.

Lajikkeet ovat ulkomaista kantaa:
'Dima' pystyhaarainen ja marjoo runsaasti.
'Schmidt' on hedekasvi, joten siihen ei kehity marjoja, alhaalta pystyt haarat, kärjistä kaarevat.
'Pumilum' jää alle metrin korkeaksi, tavallista pienemmät ja tiheämmin sijaitsevat lehdet. Lajiketta käytetään mm. Pohjois-Ruotsissa Buxus-lajien sijasta istutuksia rajaavana reunus- ja aitakasvina.