Terve, nopeakasvuinen ja tuuhea lännenheisiangervo sopii "jokapaikan" suojapensaaksi, vaikka se viihtyy parhaiten puolivarjoisilla tai aurinkoisilla paikoilla. Se sietää myös ajoittaista seisovaa vettä. Laji kestää kohtalaisen hyvin ilmansaasteita, tiesuolaa ja tuulta, joten se sopii melko hyvin tien keskikaistalle säännöllisesti leikattuna. Heisiangervo uudistuu nopeasti alasleikkauksen jälkeen eikä sillä ole tavattu mainittavia kasvintuhoojia.
Haarat ovat pystyt, punaruskeat, hilseilevät. Tyviversoja kasvaa melko paljon. Juuristo sitoo hyvin maan.
Lehdet puhkeavat varhain. Lehdet ovat liuskaiset, syysväriltään keltaiset tai ruskehtavanoranssit. Laji tuleentuu myöhään.
Kukinta ajoittuu kesä-heinäkuuhun. Kellanvalkoiset kärkihuiskilot kehittyvät edellisen vuoden versoihin kasvaviin lyhyisiin sivuversoihin. Kuivat tuppilohedelmät punertuvat loppukesällä ja jäävät ruskeina oksille talveksi.
Menestyy Oulun korkeudella vyöhykkeillä I-V(VI). Istutus 1-1,5 metrin välein. Pensas nuorennetaan poistamalla vuosittain vanhimpia versoja tai leikkaamalla koko pensas 20-senttiseksi muutaman vuoden välein.
Purppuralännenheisiangervo
'Diabolo' talvehtii vyöhykkeillä I-IV(V) ja tulee noin 150 cm korkeaksi. Sen lehdistö ja ja varret ovat tumman purppuranpunaiset koko kasvukauden. Keltaheisiangervoilla 'Dart's Gold' ja 'Luteus' on keltaiset lehdet. Ensin mainitun lehdistö pysyy keltaisena koko kesän ja pensas jää noin metrin korkeaksi, kun 'Luteus' vihertyy loppukesää kohden ja kasvaa keskimäärin 150 cm korkeaksi. Molemmat menestyvät ainakin vyöhykkeillä I-III.