Etelä-Suomen lehdoissa kasvava euroopanpähkinäpensas voi tulla monihaaraiseksi, 6 metriä korkeaksi kasvustoksi. Se pehmentää luontevasti metsän reunaa ja soveltuu tuulenkestävänä myös aidanteeksi. Pähkinäpensas viihtyy parhaiten puolivarjossa, tuoreessa, multavassa maassa ja sietää ajoittaista seisovaa vettä. Se kestää melko hyvin ilmansaasteita, erityisesti rikkidioksidia, toisaalta se sietää huonosti suolaa.
Pähkinäpensasta ei kannata leikata usein, sillä kukat ja pähkinät kehittyvät vanhaan pensaaseen. Melko nopeakasvuinen ja pitkäikäinen laji vesoo kuitenkin runsaasti mahdollisen alasleikkauksen jälkeen.
Yksittäiset, pystyt haarat elävät noin 20 vuotta. Kuori on vaalean vihreänruskea, vanhana ruskeanharmaa. Runsaasti hiusjuuria sisältävä juuristo ulottuu laajalle. Pehmeäkarvaiset, isohkot lehdet puhkeavat varhain keväällä. Etenkin ulkomaista alkuperää olevat pensaat saavat keltaisen ruskavärin myöhään syksyllä.
Keltaiset hedenorkot avautuvat huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Samassa kasvissa sijaitsevia, pieniä emikukintoja tuskin huomaa. Vasta syyskuun puolivälissä täysin kypsiksi tulevat pähkinät ovat oravien ja lintujen herkkua. Niitä kehittyy vasta noin 10-vuotiaaseen pensaaseen.
Istutus 150 sentin välein. Ei tarvitse säännöllistä leikkausta, tarvittaessa harvennetaan vanhimpia versoja. Ei merkittäviä kasvintuhoojia.
'Contorta' eli peikonpähkinä menestyy vyöhykkeillä I(II). Sillä on tumma, ryppyinen lehdistö ja ruuvikierteiset oksat. Lajike vartetaan tavallisesti 1-2 metrin runkoon.
'Fuscorubra' on maksanpunalehtinen harvinaisuus, jonka voi odottaa selviävän talvista vain erityisen lämpimillä paikoilla Ahvenanmaalla ja Manner-Suomen lounais- ja etelärannikolla, vyöhykkeillä I(II).
'Aurea' eli kultapähkinä menestyy I-vyöhykkeellä, pohjoisempanakin suojaisilla paikoilla (II). Edellisen kesän kasvainranka talvella kellanpunainen. Uudet lehdet puhjettuaan keltaiset, muuttuvat kesän mittaan kellanvihreiksi.