Kanadantuija on suosittu pienehkö koristepuu. Mahdollisesti sopimattoman siemenalkuperän vuoksi puut kärsivät usein pakkasista tai kevätahavasta. Kotiseudullaan kanadantuija on varjopuu, joka viihtyy runsasravinteisilla korpisoilla ja kalkkikivialueilla.
Kanadantuija kasvaa hitaammin kuin jättituija. Puu tulee yli-ikäiseksi 150-175-vuotiaana, mutta voi elää hyvän lahonkestävyytensä ja sitkeytensä ansiosta jopa 400 vuotta.
Nuorena kapea ja kartiomainen latvus muistuttaa katajaa tai sypressiä. Latvakasvain on pysty. Lehdet ovat päältä himmeänvihreitä, alta vihreitä tai kellanvihreitä, murskattuina omenalta tuoksuvia. Lehtien yläpinta muuttuu usein talvella punaruskeasävyiseksi, mutta palautuu vihreäksi keväällä kasvun alettua.
Kestää hyvin leikkausta, joten soveltuu pensasaidaksi. Istutus noin 4 metrin välein, pilari- ja kartiotuijat tiheämpään. Istutus leikattavaan aitaan 3 kpl metrille.

Seuraavana mainittu yleisimpiä kanadantuijan pilarimaisia ja kartiomaisia lajikkeita:
'
Brabant' - kartiotuija, vyöhykkeet I-IV,
Raikkaanvihreä.
'Columna' - pilarituija, vyöhykkeet I-III,
koko 400-500 cm x 150-200 cm. Kiiltävän tummanvihreä; lyhyet, pystyt haarat; vaakasuorat sivuhaarat.
'Fastigiata' - pilarituija, vyöhykkeet I-IV,
koko 10-15 m x 3-4 m. Haarat tiheässä, lyhyeköt ja yläviistot.
'Holmstrup' - kartiotuija, vyöhykkeet I-III,
koko 300-400 cm x 80-100 cm. Raikkaanvihreä, leveänkapeankartiomainen, haarat vaakasuorat.
'Smaragd' - kartiotuija, vyöhykkeet I-III,
koko 400-600 cm x 100-180 cm. Kiiltävän kirkkaanvihreä, pystysuorat haarat hyvin tiheässä.
'Sunkist' - kartiotuija,  vyöhykkeet I-III,
koko 300-500 cm x 100-200 cm. Kullankeltainen, talvella vihreänkeltainen; tiheät sivuhaarat.