Tämä laji muistuttaa euroopanmarjakuusta. Japaninmarjakuusi on kuitenkin kestävin marjakuusilaji meillä. Ulkoiset erot ovat hyvin pieniä. Japaninmarjakuusen neulaset ovat pitkäotaisia ja silmusuomut köliselkäisiä. Koska marjakuuset sietävät yhtä voimakasta leikkausta kuin tuijat, ne sopivat aitakasveiksi.
Synkkää varjoa sietävät marjakuuset sopivat puiden aluskasvillisuudeksi. Ne viihtyvät parhaiten suojaisalla paikalla syvämultaisessa ja hikevässä maassa. Japaninmarjakuusi menestyy Oulun korkeudella saakka vyöhykkeillä I-V. Auringossa kevätahava ruskistaa helposti neulaset, joten jos kasvupaikka on syystä tai toisesta altis kevätauringolle tulee marjakuuset suojata esim. säkkikankaalla.
Marjakuusilla ei esiinny Suomessa mainittavia kasvintuhoojia lukuunottamatta hirviä ja peuroja, jotka voivat joskus syödä versoja.
Japaninmarjakuusesta on Keski-Euroopassa saatavilla kymmenkunta lajiketta, jotka varmasti olisivat meille sopivia. Eräitä niistä on jo meillä Suomessa myynnissä. Kääpiömarjakuusi 'Nana' jää vajaan metrin korkeaksi (70-100 cm), mutta siitä voi tulla lopulta jopa 300 cm leveä. Sen oksat ovat lyhyet ja jäykät. Muodoltaan epäsäännöllinen pensas menestynee vyöhykkeillä I-II(III). Lisäksi on muita kääpiömäisiä japaninmarjakuusilajikkeita, kuten mm. 'Green Valley' ja 'Minima'.